Gradu-rakastettuni

En olekaan jaksanut kirjoitella vähään aikaan. Olen ollut kiireisempi kuin ehkä koskaan aiemmin elämässäni. Olen jopa alkanut harkita kalenterin ostamista, vaikka olenkin aina salaa naureskellut ihmisille, jotka eivät voi sopia pienintäkään menoa tarkistamatta ensin kalenteristaan. Ymmärrykseni sellaisia ihmisiä kohtaan on viime aikoina kasvanut roimasti.

Tammi-helmikuun aikana olen muun muassa

* saanut aikaiseksi kaksi seminaariesitelmä. Ne ovat olleet aikamoisen työn ja tuskan takana. Olen alkanut miettiä, pitäisikö mun vähän joustaa kevään tavoitteestani, joka oli saada gradua kirjoitettua noin 40 sivua. Olen tällä hetkellä noin 15 sivun päässä tavoitteesta. Tutkimuskirjallisuuden lukeminen tuntuu raskaalta, kun taas yllättäen lähteen käsittely on tuntunut koko gradunteon mielenkiintoisimmalta hommalta.

* hakenut lähemmäs 20:a kesätyöpaikkaa. Mun suunnitelmana on hakea ensin niitä ”ylemmän tason duuneja”, eli niitä jotka ovat kaikista lähinnä koulutustani, osaamistani ja kiinnostuksenkohteitani, ja sitten myöhemmin niitä, joihin ei välttämättä tarvitse niin paljon kokemusta tai koulutusta. Ihanteellisinta olisi, jos saisi elokuulle pari viikkoa lomaa, koska sen ajan voisi käyttää graduntekoon tai sitten ihan vain, niin… lomailuun. Se olisi kyllä opiskelijalle melkoista luksusta. 😉

* hakenut JOO-opiskelupaikkaa yhdestä toisesta yliopistosta. Opiskelisin ensi vuonna yhden sivuainekokonaisuuden, joka tukee pääainettani ja vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta. Sellaista opintokokonaisuutta ei myöskään ole tarjolla omassa opinahjossani. Muutenkin tuntuu, että kotiyliopistossani on viime vuosina karsittu jonkun verran sivuainemahdollisuuksia. Täällä opiskelu on myös paljon teoreettisempaa ja tutkimusorientoituneempaa kuin muualla Suomessa, siksi olisi mukavaa vaihteeksi tutustua jonkun toisen yliopiston meininkiin. Mutta joo, puoltopäätöstä odotellessa.

* opiskellut suht ahkerasti kiinaa ja lukenut Aasian historian kirjatentiin. Molempien tentti häämöttää onneksi vasta parin kuukauden päässä, mutta viime viikot ovat osoittaneet, että aika menee oikeasti hämmentävän nopeasti, joten valmistautuminen kannattaa aloittaa ajoissa. (Nimim. ”kontrollifriikin kootut”)

Olen viime viikkoina löytänyt jostakin aikaa lukea hyvää kaunokirjallisuutta, joten ihan täysin opiskelun parissa nämä viikot eivät ole menneet, onneksi. Olen jatkanut Haruki Murakamin parissa, luin kirjan Sputnik-rakastettuni, ja olen paraikaa lukemassa tiiliskiveä Kafka on the Shore. Kirjat ovat kiehtovia, erityisesti pidän niiden abstraktiudesta ja surrealismista. Kummallisia tapahtumia ei selitetä auki latteasti, ne vain yksinkertaisesti ovat osa kirjojen todellisuutta, ilman turhia selityksiä.

Luin myös japanilaisen sarjakuvataiteilija Susumu Katsumatan Red Snow-teoksen, josta nautin kovasti. Verrattuna muihin lukemiini sarjakuvaromaaneihin, Red Snow oli vähäsanaisempi, mutta samalla visuaalisesti hyvin ilmaisuvoimainen. Kirjassa tärkeässä asemassa olivat myös äänet, kuten kaskaiden laulu tai tuulen suhina. Kirjassa oli myös mielenkiintoisia hahmoja japanilaisesta mytologiasta, kuten kappat, jotka muistuttavat ulkonäöltään ihmisen ja sammakon välimuotoa.

Hyvin erilaista tyyliä edusti Gilbert Hernandezin Human Diastrophism, joka oli jatko-osa aiemmin lukemalleni Heartbreak Soupille. Kirja oli viihdyttävä, mutta kävi ehkä loppua kohden vähän liian sotkuiseksi ja sekavaksi. Ja viimeisellä sivulla tuli vielä kiva cliffhangeri, joten kai se kolmaskin osa täytyy jostakin metsästää käsiini.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s