School is hell?

Olen suunnitellut opintoja vähän eteenpäin. Nyt näyttäisi siltä, että jos paiskin oikein kovasti töitä tämän ja ensi lukuvuoden aikana, voisin parhaimmassa tapauksessa saada kaikki tarvittavat kurssit kokoon ensi lukuvuoden loppuun mennessä. Viimeiselle lukuvuodelle jäisi ainoastaan 4-5 kuukauden vaihto jonnekin, toivottavasti Kiinaan. Sen jälkeen voisin viimein valmistua maisteriksi.

Kun lukion jälkeen hain (ja pääsin) opiskelemaan yliopistoon, luulin että elämäni mullistuisi täysin. Tapaisin uusia, mielenkiintoisia ihmisiä, bilettäisin, opiskelisin kiehtovia aineita, joilla on monimutkaiset nimet: museologiaa, arkeologiaa, assyrologiaa. Kokisin kaikki ne asiat joista olin koko pienen ikäni haaveillut, löytäisin oman paikkani maailmassa, tai ainakin olisin askeleen lähempänä sen löytämistä. Kuten varmaan kaikille pää pilvissä kulkeville fukseille jossain vaiheessa käy, jouduin minäkin kohtaamaan realiteetit kun opinnot kunnolla alkoivat. Opiskelu on rankkaa, pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä, massaluennoilla on usein hankalaa tutustua ihmisiin pintaa syvemmältä: voi olla lukuisia opiskelukavereita, mutta silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Poliitiikan ja talousalan päättäjät suhtautuvat opiskelijoihin usein kärsimättömästi ja hoputtavat heitä valmistautumaan sillä seurauksella, että akateeminen vapaus typistyy standardisoiduksi putkitutkinnoksi. Työnteko hidastaa valmistumista, mutta pelkällä opintotuella ja asumistuella on vaikea saada hyvää elintasoa, varsinkin jos pappa inte betalar. Opintolainaa sen sijaan saa vetää ihan niin paljon kuin haluaa.

Ehkä ajattelen yliopisto-opiskelusta vähän liian kielteisesti. Onhan opiskeluaika kuitenkin yksi niistä jutuista, jotka ovat  sitä mitä niistä itse tekee. Monet tietävät jo fuksina mihin haluavat suuntautua ja valmistuvat sopivasti viidessä vuodessa. Toisilla taas kestää vähän kauemmin päättää, mihin suuntaan tutkintoaan vievät ja millaista työtä haluaisivat valmistumisen jälkeen tehdä. Kai se aika paljon kiinni myös opiskelualasta. Humanisteilla näitä ongelmia on varmaankin enemmän kuin ekonomeilla.

Loppujen lopuksi täytyy kuitenkin olla kiitollinen siitä, että olen päässyt opiskelemaan tähän opinahjoon. Opiskelupaikat ovat nykyisin(kin) kiven alla, ja tunnen myötätuntoa niitä tuttaviani kohtaan, jotka joutuvat monena keväänä käymään läpi saman pääsykoerumban. Itsekin hain kahtena vuonna eräälle linjalle opiskelualani sisällä, mutta en kummallakaan kerralla tullut valituksi. Silloin harmitti kovasti, koska pääsykoekirjojen pänttäämisen takia muut opinnot viivästyivät ja tunsin pitkään olevani tyhjän päällä. Pettymys oli niin suuri, että elin pitkään jonkinlaista suruaikaa, jolloin opiskelumotivaatiokaan ei ollut ihan huipussaan. Onneksi löysin opinto-oppaasta kaikkea itseäni kiinnostavaa ja tajusin, että vaikka se yksi ovi sulkeutui, on mun silti mahdollista työllistyä itseäni kiinnostaviin tehtäviin. Täytyi vain vähän laajentaa horisonttiaan.

Lopuksi hieman Groeningia motivoimaan muita opintojensa kanssa painivia:

Advertisements

2 kommenttia artikkelissa “School is hell?

  1. Hyviä pohdintoja, voisin allekirjoittaa useita noista yliopisto-opiskelua koskevista mietteistä. Itse en tosin muista, mitä kaikkea ajattelin silloin kun pääsin yliopistoon. Kaiketi päällimmäisenä oli pelkoa. Odotin, että elämäni muuttuisi täysin ja niin se oikeastaan tekikin, mutta odotukseni oli aika erilaiset kuin sinulla, tai sitten minulla ei ollut odotuksia laisinkaan. Tiesin vain, että kaikki muuttuu, mutten tiennyt mihin suuntaan.

    Minulla on vielä muutama vuosi yliopistoa jäljellä. En ole missään vaiheessa ajatellut valmistuvani viidessä vuodessa, (toisaalta en ole ajatellut jäädä lusimaankaan yliopistoon). Tähtään kuuteen vuoteen, saattaa venyä seitsemään. Riippuen siitä, miten saa opintoja tehtyä ja mitä aion vielä opiskella, (neljäs vuosi tällä hetkellä menossa).

    Hyvää itsenäisyyspäivää! 🙂

  2. Kunpa itsekin olisin mennyt yliopistoon ilman sen kummempia toiveita tai odotuksia, mutta valitettavasti niitä oli. Petyin sitten vain, kun ne eivät ihan sellaisinaan toteutuneetkaan. Oikeastaanhan mun opiskeluaika on ollut paljon parempaa kuin koskaan osasin toivoa, mutta vain eri syistä kuin etukäteen kuvittelin. Mutta niinhän se usein menee elämässä. Aina ei saa kaikkea mitä haluaa, vaan juuri sitä mitä tarvitsee. 😉

    Hyvää itsenäisyyspäivää sinullekin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s