Audiovisuaalista

Olen aina kuvitellut olevani visuaalinen oppija, sillä nautin lukemisesta ja muistan usein melko tarkasti esimerkiksi oppikirjojen kuvitusta tai mistä kohdasta mikäkin tietoa löytyy jostakin kirjasta. Kiinan opiskelu on kuitenkin saanut mut arvioimaan sitäkin uudelleen.  Olen tullut siihen tulokseen, etten ole lainkaan visuaalinen oppija, vaan vahvasti auditiivinen. Opin kieliä paremmin korvakuulolla, mistä johtuukin, että olen usein parempi ääntämisessä ja sanojen sävelkulun matkimisessa, kuin kirjoittamisessa. En ole kummoinen laulaja, mutta mulla on sävelkorvaa, mistä onkin ollut hyötyä puhutun kiinan opiskelussa. Kiinan kielessä on kun on kyse tooneista; sitä ei puhuta monotonisesti vaan sävel vuoroin nousee ja laskee. Olen huomannut olevani haka juuri tooneissa – ne osuvat minulla kohdilleen. Sen sijaan olen huono kiinan kirjoitusmerkkien piirtämisessä, mikä vain kertoo siitä, ettei visuaalinen muistini ole kovin vahva.

Selvisi siis sekin, miksi olen aina pitänyt luentokursseista ja inhonnut kirjatentteihin lukemista. Tieto ei vain mene päähäni pelkästään lukemalla, vaan haluan kuulla tarinoita ja keskustella. Mielestäni on harmillista, että perusopintojen jälkeen valtaosa kursseista on kirjatentteinä. Ymmärrän toki, ettei yliopistolla ole resursseja järjestää luentokursseja pienille oppilasmäärille. Kai se sitten on niin, että opiskelijat mieluummin nukkuvat pitkään kuin raahautuvat aamuluennoille. (Kaikki paitsi minä, joka olen friikki aamuvirkku.)

Tässä vielä linkki eri oppimistyylien kuvaukseen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s