Vuoren juurella

En olekaan päivittänyt blogia aikoihin. Syy siihen on selvä: olen ollut niin kiinni opiskelussa ja gradun suunnittelussa, etten ole jaksanut kunnolla edes miettiä bloggaamista. En ole kuitenkaan vielä ihan valmis liittymään ”Gradu pilasi elämäni”-tukiryhmään, vaikka välillä turhauttaakin. Onhan se hieno juttu, että olen pitkällisen vatvomisen jälkeen löytänyt itselleni gradunaiheen, josta olen vieläpä kiinnostunut. Ei se ole mikään itsestäänselvyys.

Seuraava iso työ on sitten gradun tutkimussuunnitelma, joka laitoksen opettajien mukaan pitäisi olla lähemmäs kymmensivuinen selostus gradun tärkeimmistä lähteistä ja kirjallisuudesta, tutkimuskysymyksistä- ja menetelmistä. Siitä tulee valmiin gradun ensimmäinen luku, eli se pitäisi ilmeisesti tehdä aika huolella. Raahasin jo eilen selkä vääränä ison kasan graduaineistoa kirjastoista eri puolilta kampusta, ja sen ulkopuoleltakin.

Pari päivää sitten matkustin junalla, ja lähelläni istui nenä kiinni kirjassa oleva tyttö. Vähän haikeana ja kateellisena ajattelin, milloinkohan minulla seuraavan kerran on aikaa lukea jotakin muuta kuin gradukirjallisuutta.

Jotenkin helpottaa ajatella gradua pikemminkin lyhyinä toisiaan seuraavina etappeina, jotka lopulta johtavat vuoren huipulle, gradun jättämiseen. Matkan varrella on leirejä ja avuliasta väkeä, joiden avulla voi kerätä voimavarojaan seuraavaa etappia varten. Se on ainoa keino lähestyä näin valtavaa työurakkaa, iloita jokaisesta askeleesta jonka jaksaa ottaa kohti lopullista päämäärää.

Kiinan opinnotkin etenevät vauhdilla. Olemme tähän mennessä oppineet yli viisikymmentä kirjoitusmerkkiä, mikä on aika paljon vain muutaman viikon opiskelun jälkeen. Alussa riemuitsin tästä nopeasta tahdista, mutta nyt alkaa pelottaa, että mitä jos en pysykään muiden tahdissa, vaan jään jälkeen enkä koko loppukurssilla saa muita kiinni. Kirjoittamiseni on edelleenkin hidasta, ja esimerkiksi opettajan pikaiset sanelutehtävät saavat kylmän hien pintaan. Opettaja sanoo jonkin pienen lauseen pari kertaa ja siirtyy melkein välittömästi toiseen lauseeseen. Kun se toinen lause on sanottu, olen minä ehkä saanut ensimmäisen kirjoitettua! Pitäisiköhän tästä mainita opettajalle? 😉

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Vuoren juurella

  1. Mina olen ainakin taalla pyytanyt vastaavissa tehtavissa opettajaa antamaan vahan enemman aikaa kirjoittaa se vastaus 🙂 Sama tunne on myoskin ja yritan nyt viikon lomalla saada opiskeltua, jotta pysyisin hyvin ryhmani mukana, eika tulisi tunnetta kelkasta jaamisesta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s