Paluu arkeen

Paluu opiskelijan arkeen on pitkän kesäloman jälkeen tuntunut raskaalta. Olin vielä viime viikolla niin karmeassa flunssassa, että kaikki energia meni vain arjesta selviytymiseen, enkä jaksanut ajatellakaan mitään ylimääräistä, kuten bloggaamista. Nyt fiilis on paljon parempi ja voimia riittää onneksi muuhunkin kuin pakollisiin kuvioihin.

Olen käynyt jo muutamalla kiinan luennolla ja täytyy sanoa, että kielen opiskelu on mielenkiintoisempaa ja haastavampaa kuin olin osannut kuvitellakaan. Vielä opiskellaan ihan perusjuttuja: tooneja, fonetiikkaa ja kirjoitusmerkkien piirtämistä. Olemme tunneilla kuin Jukolan veljekset kun toistamme kuorossa opettajan perässä erilaisia äänteitä: ”Ma! Ba! Pa! Fa!” Mielestäni on kuitenkin hyvä asia, että opettaja vaatii oppilailta aktiivisuutta. Yksi syy aiemmalle innottomuudelleni opiskella kieliä on ollut se, että tunnit ovat olleet niin tylsiä. Siellä vain istua möllötetään hiljaisuudessa ja raapustetaan kirjallisia tehtäviä. Toisinaan tuntien monotonisuutta katkaisevat väkinäiset ryhmätyöt, jotka yleensä päättyvät kiusalliseen hiljaisuuteen. Tunneilla on liikaa tyhjäkäyntiä. Kiinan luennot ovat toistaiseksi olleet jotain ihan muuta, mikä johtuu opettajan vahvasta otteesta ja vaatimuksesta osallistua. Asioita käydään läpi nopeassa tahdissa, minkä takia tunnitkin menevät hujauksessa.

Opiskelijoiden lähtötasot vaihtelevat. On meitä, joilla ei ole aiempaa kokemusta kiinan kielestä, mutta on myös niitä, jotka ovat opiskelleet jo kauemmin tai jopa asuneet Kiinassa. Kurssin tarkoituksena on kuitenkin aloittaa perusteista, eli pidemmälle edistyneet opiskelijat joutuvat nyt vain jonkin aikaa kertaamaan vanhaa.

Metodiopinnotkin ovat alkaneet, ja parin viikon päähän on sovittu gradusemman eka tapaaminen. Semman ohjaaja on yrittänyt vähän hoputtaa aiheen valinnassa, ja minulla alkaakin olla jonkinlainen käsitys siitä, mitä lähden tutkimaan ja mistä näkökulmasta. Seuraava askel on lähteä etsimään aineistoa ja esittää sen pohjalta kysymyksiä, joita lähden gradussa tutkimaan. Suurin ongelma on se, että joudun tutkimaan paljon wanhaa tekstiaineistoa, josta suurin osa on kirjoitettu fraktuuralla, ja vieläpä ruotsiksi. Täytyy varmaan piakkoin mennä vanhojen käsialojen ja kirjasinlajien kurssille.

Yllä olevat esimerkit fraktuurasta on otettu Sukututkijan loppuvuosi-blogista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s