Sydänsurujen soppa

Tämä kesä on ollut minulle sarjakuvien kesä. Olen jostakin syystä löytänyt mielettömän hienoja sarjakuvaromaaneja, jotka ovat jättäneet tavallisen kaunokirjallisuuden täydellisesti varjoonsa.

Viimeksi lukemani sarjakuvateos on Gilbert Hernandezin Heartbreak Soup. A Love and Rockets Book (2007), joka on kokoelma Hernandezin 80-luvulla piirtämiä tarinoita, jotka sijoittuvat kuvitteelliseen Palomariin, 300:n asukkaan kylään jossakin päin latinalaista Amerikkaa. Gilbert ja tämän veli Jaime Hernandez ovat tehneet myös lukuisia muita Love and Rockets-kirjoja, Palomar-tarinat ovat vain osa niitä.

Olin saanut kirjan lahjaksi ja aloin lukea sitä pari viikkoa sitten sairaana, koska teos vaikutti sen verran monimutkaiselta, että ajattelin sen vievän ajatukseni pois kipeästä olotilastani. Ja niin tapahtuikin. Olin kirjan lumoissa vielä paranemisen jälkeenkin, ja sain sen luettua loppuun eilen illalla, vaikka kuinka yritin viivytellä vikalle sivulle pääsemistä. Heartbreak Soup on niitä kirjoja, joita haluaa lukea hitaasti ja nautiskellen.

Sarjakuvissa seurataan Palomarin asukkaiden elämää ja kylän kummia sattumuksia.Varsinaista keskushenkilöä ei ole, vaan tapahtumia katsotaan vuoroin eri ihmisten näkökulmasta. Kirjassa on lyhyt johdanto, jossa kerrotaan riuskasta kätilöstä, Chelosta, ja siitä miten hän on saattanut maailmaan melkein kaikki kylän nuoret. Avaintarinassa, Heartbreak Soupissa on kyse kolmiodraamasta, joka koskettaa entisiä ystävyksiä Soledadia ja Manuelia. Tarinassa esitellään myös eräs kirjan tärkeimmistä hahmoista, kaupunkiin vasta saapunut Luba, joka villitsee kurveillaan ja kauneudellaan kylän miehet ja kilpailee banadoran (=kylvettäjän) asemasta vahvan Chelon kanssa.

Kaksiosaisen Heartbreak Soupin jälkeen seuraa lyhyempiä tarinoita, jotka kaikki valottavat hahmojen elämää vuosia ensimmäisen tarinan tapahtumien jälkeen. Keskushenkilöiksi nousevat niin Luba kuin kylän nuoretkin; älykäs soitonopettaja Heraclio, temperamenttinen Carmen, viettelevä Tonantzin ja hänen sisarensa Diana (maailman nopein tyttö), kuumapäinen Israel ja epäonnekas Jesus… Ihan vain muutamia mainitakseni. Tarinoissa on mukana myös maagista realismia: niissä esiintyy välillä aaveita ja brujia, kuten tietysti eteläamerikkalaiseen traditioon kuuluukin.

Luulenpa, että tila loppuisi kesken jos alkaisin luetella kaikkia niitä asioita, joita tässä kirjassa rakastin. Tarinat olivat lämminhenkisiä, hauskoja, seksikkäitä, teräviä ja surullisia, ja lopussa kaikki henkilöhahmot tuntuivat hyvin tutuilta ja läheisiltä. Minua viehätti sekin, että kirjan naishenkilöt olivat aidosti vahvoja ja mielenkiintoisia, eivätkä pelkkiä pimuja (vaikka ovathan he tietysti sitäkin…).

Lukukokemus oli siis uskomaton. Enpä usko, että tämän parempia sarjakuvia onkaan. Nyt pitäisi vain saada jostakin käsiini Palomar-tarinoiden toinen osa, Human Diastrophism. Jos se on puoliksikin niin hyvä kuin Heartbreak Soup, olen tyytyväinen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s