Hauska koti

Lupasin tehdä arvion tänä kesänä lukemistani sarjakuvaromaaneista, Alison Bechdelin Hautuukodista ja Guy Delislen Shenzhenistä. Aloitan vaikka ensin mainitusta, jonka luin loppuun noin viikko sitten.

Alison Bechdel on amerikkalainen sarjakuvataiteilija, jonka omaelämäkerrallinen lapsuudenkuvaus Hautuukoti (2006) on voittanut monia arvostettuja palkintoja sarjakuvan alalla.  Kirja kertoo Bechdelin lapsuudesta pikkukaupungissa Pennsylvaniassa, mutta keskittyy etenkin tytön ja tämän isän vaikeaan, mutta kuitenkin rakastavaan suhteeseen.  Bechdel käsittelee kirjassa avoimesti kokemuksiaan ajasta, jolloin hän ensimmäistä kertaa oivalsi olevansa lesbo.

Alisonin isästä, Brucesta, annetaan kirjassa hyvin ristiriitainen kuva. Tämä on englantilaisen kirjallisuuden opettaja ja hautaustoimiston pitäjä, joka entisöi neuroottisella vimmalla goottilaista kartanoa, joka lopulta muistuttaa enemmän museota kuin kotia. Perheen kulissit ovat kunnossa, mutta pinnan alla kuohuu. Vasta aikuisena, oman kaapista tulemisensa jälkeen Alison saa äidiltään tietää, että tämän isällä on koko avioliiton ajan ollut satunnaisia suhteita nuorten miesten kanssa; omien oppilaittensa ja jopa perheen lastenvahtien kanssa. Äiti on kestänyt kauan onnettomassa ja riitojen täyttämässä avioliitossaan, ja päättää lopulta erota. Vain kaksi viikkoa myöhemmin Bruce Bechdel tekee (oletetusti) itsemurhan. Kirjallisuutta opiskellut Alison Bechdel tekee perheensä elämästä osuvia rinnastuksia klassiseen kirjallisuuteen, kuten F. Scott Fitzgeraldin Kultahattuun ja James Joycen Odysseukseen. Myös Ikaroksen taru kulkee tarinassa punaisena lankana.

Sarjakuvassa on paljon aikahyppäyksiä. Tarina ei etene kronologisesti, vaan välillä käsitellään lapsuuden tapahtumia, ja sitten taas siirrytään Bechdelin yliopistovuosiin ja viimeisiin kohtaamisiin isänsä kanssa. Mielestäni tuollainen assosiatiivista muistuttava kerrontatapa toimi erittäin hyvin, ja se piti imussaan alusta loppuun – luin kirjan loppuun parissa illassa, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. Piirustustyyli on tarkkaa ja ilmeikästä. Värimaailmassa on vain mustaa, siniharmaata ja valkoista, mikä on mielestäni hyvä tehokeino.

Hautuukoti on yksi parhaista lukemistani sarjakuvaromaaneista, ja suosittelen sitä lukijoille, jotka pitävät mustasta huumorista ja omaelämäkerrallisesta otteesta.

Tässä on muuten linkki Alison Bechdelin kotisivuille, josta löytyy lisää näytteitä tämän piirustustyylistä: http://dykestowatchoutfor.com/

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s